Ajankohtaista

Tykköön kyläyhdistys 20 v         

Tykköö                                                                                      8.3. 2015                  puhe Juha Kuisma

Hyvät Kuulijat, kyläläiset

(Kustaa Vilkuna: Kylän koosta)

Kylä on meille kaikille lämmin sana. Siihen kuuluu ihmisten keskinäinen välittäminen, vastavuoroinen  naapuriapu ja kylän tietoinen toiminta yhteisönä, samat kaikille tutut, paikalliset olosuhteet, sekä kokemus yhteisestä kohtalosta maantieteen ja historian suurten voimien vaikutuksen alaisena.

Kylä on yhtä mukava sana kuin mummola tai mustikkapiiras.

Kukaan ei vastusta kylää tai kylien kehittämistä. Kukaan ei vastusta Kylien Suomea. Kuitenkin jo sana maaseutu on sellainen, että jotkut ihmiset vastustavat sitä aktiivisesti väittäen, että vain kaupunkeja kehittämällä Suomi menestyy kansainvälisessä kilpailussa.

Helsingissä ja Tampereella suunnitellaan kaupunkien kehittämistä lähtien siitä, että seuraavien kymmenien vuosien aikana maaseuduilta ja pikkukaupungeista muuttaisi 500 000 – 700 000 ihmistä kasvaville kaupunkiseuduille. Tämä tarkoittaisi, että Kylien Suomi menettäisi ikään kuin vääjäämättömän kohtalonvoiman vaikutuksesta puolet väestöstään. Suomen tasavallan hallinto toimii parhaillaan näiden itseään toteuttavien ennusteiden mukaan.

Miltä tämä vaikuttaa Jämijärven Tykköössä? Miltä tämä hyvin suunniteltu puolittaminen vaikuttaa mistä tahansa Suomen kylästä käsin?

Sanotte ehkä, että ”saahan sitä suunnitella, vaan kun minä en suostu suunniteltavaksi”. Ehkä juuri sinä pidätkin kiinni arvostuksistasi ja tiedät eläväsi kylällä lähelle kaaresi loppua. Mutta: entä sinun lapsesi? Mitä he ajattelevat tulevaisuudesta? Aikovatko he palata kotikylään, sijoittaa elämänsä sinne ja suunnata tarmonsa sen hyväksi?

Tiedämme tuoreesta nuorten tulevaisuusodotuksia koskevista tutkimuksista, että 60 prosenttia 16- 30 vuoden ikäisistä nuorista haluaisi asua maalla. Ja jopa 80 prosenttia nuorista haluaisi elää omassa talossa, jossa olisi iso piha. Nämä arvostukset ja tulevan elämän toiveet ovat täydessä ristiriidassa sen kanssa, mitä valtionhallinto, kaavoittaja ja rakennuslupien myöntäjä suunnittelee.

Vai mnko edessämme kirjailija Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta kirjan kuvaama maaseudun ja Pohjoisen Suomen unohtaminen?  Kirjassa asetelma johti uuteen sisällissotaan Pohjoisen ja Etelän välillä.

Näihin näkymiin voi vastata filosofisesti: ainoa varma asia mitä tulevaisuudesta voidaan sanoa, ettei menneestä johdettu tilastollinen kehitys jatku loputtomiin eikä edes koetussa muodossa. Aina tulee yllätyksiä, mutkia, kriisejä, luonnonkatastrofeja. Isossa kuvassa fossiilisia polttoaineita käytävä talous tulee vaihtumaan biotalouteen, mikä suosii kylien Suomea.

Tulevaisuus on pitkälle yhteiskunnallisen tahdon asia. Jos kylien ihmiset eivät suostu siihen, mitä heidän varaltaan suunnitellaan, heidän on ilmaistava tahtonsa kansanvallan antamilla keinoilla.

Samalla heidän on ilmaistava se, mitä kylät tahtovat, mihin suuntaan ne haluavat kehittyä. Tämä on mahdollista esimerkiksi kylätaloilla, niiden käyttöä ja varustelua koskevissa ratkaisuissa.  Tykköö on tästä valtakunnallisestikin onnistunut esimerkki. Tähän kaikkeen on tarjolla kylätoiminta ja Leader-toiminta. Perhekohtaisella tasolla kukin meistä voi vaikuttaa kylän väestökehitykseen sillä, että vastuu talosta tai mökistä ratkaistaan vanhempien vielä eläessä, niin etteivät talot jää tyhjilleen perikuntien haltuun. Perikunta ei nimittäin hoida, ei investoi, ei myöskään myy. Perikunta on romanttinen harha, joka tyhjentää ja tuhoaa kyliä. Se on instituutio, joka estää maailmalla taitoa saaneiden kyläläisten paluun kotikonnuilleen.

Arvelen, että kun jo nykyäänkin jokainen kylä on erilainen, tulevat kylät jatkossa olemaan yhä erilaisempia. Kylät erikoistuvat, kehittävät ja liioittelevat vahvoja piirteitään niin, että tavoitetilassa jokainen kylä on jossakin asiassa maan paras ja sellaisena ainutlaatuinen. Jokaisen kylän pitää siis itse keksiä, mikä on asia, josta se tekee tuntomerkkinsä. Tuollainen merkki, brändi, on samalla kylän selviytymistarina.

Kun on tutkittu, mikä selittää jonkun seudun kehitystä, on tuloksena ollut se, että ratkaisevaa on se, millaisia tarinoita seudulla kerrotaan. Ovatko tarinat sellaisia, että ne kertovat nälän, vieraiden sotilaiden tai nurjan luonnon voittamisesta? Vai todistavatko tarinat sitä harhaista totuutta, ”mikäs sääkin luulet olevasi, ei tässä ole ennen onnistuttu eikä onnistuta nytkään”. Tarinat ovat kuin kulttuurin geenejä. Ne määräävät missä rajoissa yhteisö toteutuu. Kun kertoo itsestään uuden tarinan, se samalla pärjää.

On myös kysymys maalla asumisen sallimisesta. Olen omien havaintojen pohjalta vakuuttunut, että hirsitalojen osuus rakennettavista taloista kasvaa jatkossa. Hirsitalo on ekologinen, terveellinen, kestävä, ilmastoa säästävä ja rakennuspaikkaa kunnioittava talotyyppi. Se sallii monet ratkaisut ja joustavan tuotannon. Hirsitalo hengittää, hirret vapauttavat sisäilmaan antiseptisia aineita ja gammasäteily on hirsitalossa neljä kertaa alhaisemmalla tasolla kuin kivitalossa.

Jokaiselle meistä on tuttua se, miltä tuntuu oleskella hirsitalossa. Sellaisessa talossa on helppo hengittää ja olla. Emme kuitenkaan ole uskoneet omaa kokemustamme, vaan olemme kokeilleet kaikenlaisia talomateriaaleja ja talotyyppejä. Syynä kaiketi se, että hirsitaloon on suhtauduttu kuin vanhan ajan pirttiin. Se on jotain menneen ajan asumista.

Tästä kaikesta voi tehdä omakohtaisia havaintoja Tykköön kylätalossa, joka on massiivihirttä.

Onnittelut 20 –vuotiaalle kyläyhdistykselle ja menestystä tulevaan.